keskiviikko, 8. helmikuu 2012

Ei otsikkoa

Bloggaaminen jatkuu taas. Täällä.

tiistai, 31. tammikuu 2012

Ei otsikkoa

Työkaverini kysyi viime viikon lopulla olenko menossa MP-messuille. En ollut edes ajatellut koko asiaa, joten vastasin totuuden mukaisesti juurikin melkein noilla samoilla sanoilla. Tämä sai työkaverini sanomaan, että olenpa onnekas kun osaan elää hetkessä, ei huolta huomisesta eikä murheita menneistä. Tämä sai minut miettimään asiaa. Todellisuudessa aivoni taitavat olla samaan aikaan tylsistyneitä aivotoimintaa kehittävän aktiviteetin puutteesta ja ylityöllistyneitä omista ajatuksistani. Mutta kun oikein ajattelin omaa tilannettani, totesin olevani varsin tyytyväinen elämääni, joka on melko yksinkertaista nykyään. Ja totta, en ole murehtinut menneitä, se ei yleensäkään ole kuulunut ominaisuuksiini. Tulevasta olen yleensä kyllä kantanut huolta, ehkä liikakin. Mutta en nyt. Joku voisi sanoa minun olevan masentunut. En ole. Tiedän mitä on olla masentunut ja nyt en ole sitä. Olen ehkä hieman väsynyt. Väsynyt mutta onnellinen. Ihana yksinkertainen elämä!

Ps. Hommasin liput MP-messuille.

maanantai, 16. tammikuu 2012

Ei otsikkoa

Asuminen kehäykkösen sisäpuolella on alkanut tympiä. Muutto rivitalosta kerrostaloon oli ehkä virhe, vaikka pihaa ei juuri tullutkaan hoidettua. Silti kaipaisin edes sitä pientä maaplänttiä. Olenkin haaveillut pientilasta. Haluaisin kasvattaa joitain vihanneksia, kerätä omenat omasta puusta ja ehkäpä pitää muutamaa kesäkanaa. Vaikka piha luultavasti villiintyisi, olisi ainakin koirilla tilaa kirmata.

Kävin viikonloppuna katsomassa erästä taloa haja-asutusalueelta hieman alle 100 kilometrin päästä Helsingistä. Talo oli huonokuntoinen ja se täytyisi käytännössä rakentaa uudelleen. Tontti oli sen sijaan oikein mukava. 3000 neliöön mahtuu paljon. Osan voisi huoletta antaa kasvaa kukkakedoksi ja silti mahtuisi kasvimaakin. Tuo paikka on nyt kiusannut mieltäni. Olisi hullua ottaa itselleen sellainen urakka niin kaukaa. Kesäpaikkana se olisi mainio, mutta vakituiseen asumiseen liian kaukana työpaikasta. Eikä tytär haluaisi muuttaa pois nykyiseltä asuinalueelta.

Jaksan silti jatkaa uneksimista. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua kun tytär lentää pois pesästä...

tiistai, 10. tammikuu 2012

Ei otsikkoa

Eilinen kirjoitus oli yhtä kaaosta kuin elämäni tällä hetkellä. Ja kuitenkin samaan aikaan tylsistyn töissä, kun ei ole riittävästi tekemistä. Työpuhelimeni on soinut tänään tähän mennessä tasan kolme kertaa. Mitä ihmettä teen tällä kaikella ajalla? Netissä surffailu ei oikeastaan ole sallittua, mutta mitä muutakaan voisin tehdä? Olen siivonnut työpöytääni pitkään ja hartaasti, mapittanut papereitani ja suunnitellut samalla kaikenlaisia elämänmuutoksia. Tämän ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin. Yhtä hyvin voisin olla kotona ja siivota vaikkapa kaappeja.

maanantai, 9. tammikuu 2012

Ei otsikkoa

Siivousvimmassani raivosin taas tyttärelleni tavaroista, joita lojui ympäri huushollia. Olemme kuitenkin samanlaisia sottapyttyjä ja useimmiten tavarat jäävät juuri siihen paikkaan missä ne käsistään on laskenut. Eikä niitä helposti tule siirrettyä. Huutaminen oli siis ehkä turhaa, olenhan ollut mallina käyttäytymiselle.

Olin viikonloppuna vanhempieni luona ja tuskastuin. Tajusin mistä itse olen oppinut tuon mallin. Talo on täynnä turhaa roinaa. Hyllyt notkuvat kippoja ja kuppeja, tauluja on ripustelu sekalaisesti seinille, vaaseja siellä täällä, kuihtuneita ja kituvia huonekasveja, kirjoja, kenkiä, lapasia, sanomalehtiä, joulukoristeita ties kuinka monennetta joulua sitten, muovipusseja, lasipurkkeja... Huoh. Autotallissa on luultavasti vieläkin sulassa sovussa sisarusparven lelut, pieneksi jääneet vaatteet, sukset, vanha jääkaappi, huonekaluja, patjoja, akkuja, rakennustarvikkeita, autonrenkaita, matonkuteita ja varmasti ne kangaspuutkin.

Mietin, kuinka ollessani lapsi, meillä oli melko simppeli ja siisti koti. Yksinhuoltajaäiti piti kodin suunnilleen puhtaana vaikka lelut yleensä olikin levällään. Vielä varhaisteini-ikäisenä järjestelin säännöllisesti vaatekaappini ja pidin kirjoituspöydän sekä kirjahyllyn tiukasti ojennuksessa. Tyttäreni ei koskaan ole ollut siinä asiassa samanlainen.

Nykyisessä kodissa meillä on puutetta säilytystilasta. Mutta vaikka tilaa olisi kuinka paljon, aina on tavaraa, joille ei ole selkeää paikkaa. Toisaalta on kätevää muuttaa vuoden välein. Muutossa tulee aina heitettyä tavaraa pois, joskus sitä tarpeellistakin. Kuinkahan oppisi luopumaan tästä sisäisestä hamsterista?