Matkakertomus New Yorkista on edelleen vaiheessa. Tässä kuitenkin pari kuvaa reissusta:








Ja onhan meidän pieni lapsonenkin jo kasvanut kovasti:

New Yorkin reissu oli mahtava. Shoppailtiin, kierreltiin kaupunkia ja nähtävyyksiä, uimme Atlantissa ja matkustimme metrolla. Lämmintä riitti joka päivälle yli 30 astetta. Otettiin noin 1000 kuvaa ja videollekin tallennettiin kokemuksia. Matka oli antoisa meille kaikille ja paluu takaisin Suomeen ja arkeen oli kalsea. Lisää tarinaa ja kuvia myöhemmin.

Kun ei väsymys kadonnut kolmessa päivässä ja kunto tuntui totaalisesti romahtaneen (edes portaita voi nousta puuskuttamatta), suuntasin uudelleen lääkäriin. Virusperäinen sydänlihastulehdus. Lepäillään nyt vielä loppuviikko ja katsellaan ensi viikolla uudestaan.

Lääkärilläpä olikin vastaus valmiina mikä minua vaivaa: äkillinen ylähengitystieinfektio. Mielenkiintoista, koska nenä ei pahemmin vuoda, ei ole yskää eikä kurkkukipua. Eikä sitä kuumettakaan. Kolme päivää sairaslomaa, kiitos ja näkemiin. Pah.

Syksyllä alkaa putkiremppa, joka kestää pari kuukautta per asunto. Meidän osuus kustannuksista on reippaat 30tuhatta. Jippii!

Olen ollut perjantaista saakka kuolemanväsynyt. Kuumeinen olo - väsyttää ja paleltaa - kuume vaan ei nouse. Olo on voimaton, pyörryttääkin.

Tulin kesken työpäivän kotiin kun työnteosta ei tullut mitään. Jätin polkupyörän työpaikalle kun en uskaltanut enää lähteä fillaroimaan. Oikaisin metsän läpi bussipysäkille ja melkein törmäsin mäyrään. Kehä 1:n varrella! Minun on pakko olla vähintään päästäni sekaisin. Luulen, että olen syönyt vääriä sieniä.

Lääkäriin pääsen vasta klo 19.30. Pelottaa ettei lääkäri ota taaskaan minua vakavasti, varsinkin kun alan jo epäillä itseäni.

Koira-allergiaa ei ole ja pentu muuttaa meille 1,5 viikon kuluttua. Lisää pentukuvia odotellessa voitte ihastella näitä whippettejä 

Kävimme sunnuntaina katsomassa pentuja. Meidän tyttö on kovasti kasvanut ja ihmetteli jo maailmaa avoimin silmin. Ja sillä oli ihanan ihanat korvat!!

Laihdutusintoilu on unohtunut jo aikaa sitten, mutta olen ollut huomaavinani vyötäröni kaventuneen. Tiedä sitten johtuuko se pyöräilystä (paino ei ole heilahtanut mihinkään suuntaan) vaiko hormonimuutoksista. Leikkauksen jälkeen olen ollut hyvinkin erilainen kuin ennen. Itkeä pillitän pienimmästäkin asiasta, otan itseeni ja loukkaannun helposti ja kuten ukko sanoo; äijämäisyys on kadonnut! Ongelmiakin tämä on aiheuttanut varsinkin töissä. Ärsyttävää olla hormonihirviö. Vai johtuuko tämä vain keväästä? 

Kohta on kesä!!!

Jatketaan nyt samoilla linjoilla mihin on ryhdytty. Eli koirakuvilla. Tässä pari kuvaa kuuden vuorokauden ikäisistä pennuista, joista mainitsin jo aiemmin. Pennuthan on nyt jo isompia, mutta fiilistellään vähän vadelmatassuista vielä ennen kuin seuraavan kerran pääsemme katsomaan ja kuvaamaan.