Kirjoitin eilen aamulla pitkät tarinat, mutta sensuuri iski ja koko kirjoitus katosi. Raivostuttavaa ja turhauttavaa.

Joka tapauksessa minulla on käsityökammo. Tai oikeastaan kammo sanaa käsityöt kohtaan. Se alkoi jo vuosia vuosia sitten kun kuulin ensimmäistä kertaa "rekkamiehen käsityölehti". Jos minulta kysytään harrastuksista, en voi sanoa harrastavani käsitöitä, vaan yritän kiertää niin, että esimerkiksi sanon neulovani kun katselen televisiota. Siinä yksi syy miksi vaihdoin blogin nimeäkin. Käsillä ja silmillä. Aaargh. Inhosin sitä nimeä alusta alkaen, mutta kun en keksinyt mitään fiksumpaakaan.

Kaksi lukijaa on lähtenyt viimeisen kolmen postauksen aikana. Harmillista. Toisaalta eihän täällä ole mitään ihmeellistä. Tylsiä jorinoita, huonoja kuvia. Laiskuus paistaa läpi, vaikka mitä yrittäisi. Yksi mitätön blogi tuhansien joukossa. Neljä vuotta sitten, kun aloitin bloggaamisen, uskalsin kirjoittaa mielipiteitäni. Enää en tee sitä.

Löysin kirpparilta hienon vakosamettitakin. Takki oli kuin uusi, ei minkäänlaisia käytön jälkiä. Joku on mahtanut inhota sitä todella paljon esimerkiksi värin takia, koska myi 3 eurolla pois. Väri on kyllä mainio - pientä piristystä eikä aina vain mustaa.

664296.jpg
Ja tärähtänyt kuva