Pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen vihdoin päivitys. Tästä on näköjään kovaa vauhtia tulossa koira-aiheinen nettipäiväkirja. Pahoitteluni niille, jotka nyt tulivat katsomaan edistyykö nukkekoti tai mitä olen taas purkanut.

Meidän kääpiöpinseri on jahdannut pennusta asti häntäänsä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että näyttelyä edeltävänä päivänä se menee kaikessa älykkyydessään puremaan häntänsä poikki. Hädissäni pakkasin koiran autoon ja ajoin eläinlääkärimme pakeille vain todetakseni, että eipä ole enää paikalla. Eikä ollut enää kukaan muukaan yksityinen eläinlääkäri paikalla perjantaina klo 16.30 vaikka monella pitäisi olla ajanvarauksen auki klo 17 asti. Kummasti vaikuttaa tuo aurinkoinen ja lämmin sää. Vihdoin tavoitin kunnallisen eläinlääkärin puhelinnauhoituksen kautta naapurikunnan päivystävän eläinlääkärin.

- Anteeksi mitä on tapahtunut?
- Koira puri hännän poikki.
- Siis toinen koira puri teidän koiralta hännän poikki?
- Ei kun meidän koira puri itseltään hännän poikki.
- ....

- Mitä hännän päästä näkyy? Näkyykö mitään? Luuta vai pehmytkudosta?
Nostan koiran pois kuljetuskopista ja sotken itseni ja auton yltä päältä vereen.
- Luu täältä törröttää.
- Jaahas. No tulen sinne teidän pieneläinklinikalle 20 minuutin kuluttua.

Ajoin pieneläinklinikalle ja odottelin eläinlääkäriä puoli tuntia. Eläinlääkäri joutui antamaan koiralle neljä kertaa rauhoittavia, ennen kuin pystyi tutkimaan häntää. Koiraan piikitettiin myös antibioottia ja häntään kipulääkettä. Hännän päätä ei voinut ommella, vaan se paketoitiin ja sain ohjeet suihkutella häntää päivittäin sekä antaa kipulääkettä ja antibioottia. Nyt toivomme, että luun päälle kasvaa nahkaa. Jos parantumista ei ole havaittavissa viiden päivän kuluessa, on varattava aika suurempaan toimenpiteeseen, jossa hännänpäästä otetaan vielä yksi nikama pois, jotta häntä saadaan ommeltua.