Koiruus on eilisen postauksen jälkeen ollut taas ihana. Tai ihanahan se on muutenkin jos tuota sen persoonallisuushäiriötä ei lasketa mukaan. Ja kuten kuvasta näkyy, häntä alkaa näyttää jo normaalilta. Lyhyempi kuin ennen, mutta kuitenkin ihan hännän mittainen edelleen.

Syötin koiralle eilen illalla maksalaatikon, jonka olin ostanut jo ties kuinka kauan aikaa sitten. Tätä ennen koira ei vaan ollut suostunut syömään sitä ilman rähinöitä. Syöminen on meillä muutenkin ollut melkoinen ongelma ja koira on välillä näyttänyt sairaalloisen laihalta. Nyt kun kupissa on jatkuvasti ruokaa, voi koira käydä sieltä syömässä silloin kun häntä ei kiusaa. Tiedä sitten oliko tuo maksalaatikon syöttäminen lusikalla ja sen jälkeen tapahtunut piiiiiitkä lenkki (oli pakko, koiran maha meni vähän sekaisin) sitten niin herran mieleen, mutta aamulla koira tuli viereeni sänkyyn rapsuteltavaksi. Ja tätähän ei ole tapahtunut sitten alkukesän!