Hups. Eletään jo lokakuuta hyvän matkaa. Syksy on taas päässyt yllättämään.


Neulerintamalla on ollut edelleen hiljaista, mitä nyt yhtä mallitilkkua olen neulonut. Ja purkanut. Ja neulonut taas. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, puran sen vielä muutaman kerran ja jos viimein olen tyytyväinen, ei varsinainen neule kuitenkaan koskaan valmistu. Huoh.

Perheessämme sen sijaan naiseksi kasvaminen on ollut äänekkäämpää. Eikä voi sanoa että kasvaminen olisi helppoa, vaan se vaatii paljon kipua, hammasten kiristelyä, itkua ja raivoa. Mutta perheessämme on pian kaksi naista. Omalla kohdallani kasvaminen on tarkoittanut luopumista monista maskuliinisista puolistani - mikä ei välttämättä ole ollut huono asia. Lisäksi elämääni on tullut liuta naisellisempia asioita kuten kengät, korut ja kosmetiikka. Ja samaan aikaan täytyy tukea likkaa omassa kasvussaan. Ei ole helppoa kasvattaa tasapainoista ja terveen itsetunnon omaavaa tyttöä jos oma minäkuva on vielä hakusessa.