Täällä on ollut pitkään hiljaista. Olemme joutuneet tekemään raskaan ja vaikean päätöksen ja luovuimme kääpiöpinseriherrasta. Kaikkien jo edellä mainittujen ongelmien summa paisui meille mahdottomaksi yhtälöksi selvittää. Koira meni takaisin kasvattajan luo. Toivottavasti nähdään vielä joskus. Ikävä on joka tapauksessa valtava.

Joulu ei nappaa tänäkään vuonna ja valitettavasti emme pääse pakenemaan lämpimään, kuten alunperin oli tarkoitus. Poistumme kuitenkin muutamaksi päiväksi Suomen rajojen ulkopuolelle. Hyvähän meidän nyt on matkustella, kun ei tarvitse miettiä päätä puhki koiran hoidon takia kun kellekään sitä ei oikeasti uskaltaisi jättää. Huoh. (masennus)

Positiivisiakin asioita sentään löytyy (jos oikein etsii): koeaikani työssä on päättynyt ja olen vihdoin vakiokamaa. Otin varmuuden vuoksi pyhien väliin melkein kaikki ensi vuoden pekkaset ennakkoon, joten pakkohan niiden on pitää minut talossa.

Eikä tämän talven lämpimät kelitkään ole haitanneet. Vaikkei enää tarvitse lumitöitä tehdä, ei lumettomuus häiritse. Ei tarvitse palella pakkasessa eikä tarvitse pipoa. Eikä minun ole tarvinnut ottaa joulustressiä. Ei jouluruokia, ei leivontaa, ei yhtään lahjaa. Ihanaa. Enkä kyllä mitään ole siis tehnytkään.