Niin sitä tuli taas 23 vuotta täyteen ties kuinka monennen kerran. Saankohan olla 23-vuotias vielä silloinkin kun täytän 40? Sitä odotellessa...

Päivä on ollut mitä mainioin. Olimme suunnitelleet menevämme Ateneumiin, koska en vieläkään ole siellä käynyt. (Opiskeluvuosina Ateneum oli aina yhtenä kohteena Helsingin opintomatkoilla, mutta jostain syystä en ikinä ole siellä käynyt.) Enkä päässyt sinne vieläkään. Olisihan se pitänyt tietää, että kaikki tämän kaupungin mummot ovat siellä juuri tänään ja että lippujono yltää ulko-ovelle saakka.

Otimme hieman harkinta-aikaa ja kävimme syömässä hyvin. Puolikkaan punaviinipullon, häränfilepihvin ja amerikkalaisen pannukakun jälkeen olin ihan ähky ja lievässä nousukkaassa. Silti urhoollisesti suunnistin perheeni mukana katsomaan Pixarin näyttelyä, joka oli upeampi kuin olin osannut odottaakaan. Niin hölmöltä kuin se kuullostaakin, olin enemmän hämmentynyt tuosta näyttelystä kuin yhdestäkään Pixarin elokuvasta.

Täysin ilman vastoinkäymisiä ei tästäkään päivästä selvitty, mutta voin silti hyvällä omalla tunnolla todeta, että minulla on ihan hyvä elämä ja upea perhe.