Kävimme miehen kanssa hiljattain perhettämme koskevan keskustelun. Mieheni kertoi olevansa väsynyt ja lopen kyllästynyt minuun ja tyttäreeni. Kertoi, kuinka on yrittänyt kaikki nämä vuodet muuttaa meitä ja meidän käyttäytymistä. Yrittänyt opettaa vastuulliseksi ja muita huomioiviksi. Emme ole muuttuneet ja mieheni sanoi luovuttavansa.

Tunnen itseni petetyksi, koska en ole kelvannut tällaisena kuin olen. Samaan aikaan sisälläni alkaa kiehua. Olen yrittänyt melkein kaikkea päällä seisomisesta lähtien eikä mikään ole tuntunut kelpaavan. Totta helvetissä olen vaistonnut, etten ole saanut olla luonnollinen itseni. Yhtäkkiä omalle uupumiselle löytyi selitys, mutta mieheni ei suostunut kuuntelemaan minun mielipiteitä.

Täytyy myöntää, että tulevaisuus pelottaa. Minun rakkauteni miestäni kohtaan on ollut syvää ja pyyteetöntä. On kuitenkin julmaa huomata, että mieheni ei ole ajatellut samoin.