Niin se aika rientää. Vajaassa vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista. Ja kuten elämässäni yleensä, kaikki tapahtumat keskittyvät syksyyn.

Alkaneena syksynä on kirjoitettu eropapereita ja tehty taas muuttoa. Olen tavallaan helpottunut päätöksestämme vaikka edelleen jatkamme parisuhteessa. Deittailen siis aviomiestäni. Onhan tässä harkinta-aikaakin vielä helmikuuhun, jonka jälkeen on vielä puoli vuotta aikaa jättää lopulliset paperit käräjäoikeuteen.

Uusi vuokrakotini sijaitsee reilun kilometrin päässä entisestä kodistamme. Asunto on 60-luvulla rakennetun hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Ylimmän kerroksen kulma-asunto on hiljainen, seinät ovat paksut eikä naapureista kuulu elämää. Harmistuksena on kuitenkin ollut keittiön lattialle valuva vesi, joka on kurtistanut parketin ruvelle. Ensin vuokraisäntä ei ottanut asiaa tosissaan ja myöhemmin huoltofirman jannu käski vain välttää keittiön lavuaarin käyttöä, koska epäili pari vuotta sitten uusittujen putkien vuotavan. Kummallista sinänsä, koska vettä tulee lattialle ainoastaan sateen aikana... Tänään vihdoin remppapena kävi katsomassa vuotokohtaa, kiipesi katolle ja totesi, että viime talvena lumien pudotuksen aikana on kolhaistu viemärin tuuletusputkea, joka on murtunut juurestaan ja jonka takia vesi valuu katolta suoraan keittiön lattialle. Kummallista ettei edelliset asukkaat olleet reagoineet asiaan.