Aamukuudelta heräsin ja länttäsin kämmenellä herästykelloa. Ei se edes soinut. Nytkö sitten olisin valmis heräilemään aamulta aikaisin kun ei edes ole töitä? Jatkoin unia. Puoli yhdeksältä ukko soitti ja kampesin sängystä ylös. Haukottelu tarttuu puhelimitsekin - se on nyt jo monesti todistettu.

Raivopäisenä imurointi ei kannata. Tänään huomasin, että ukon kitarassa on paha lommo. Koska likka ei tiedä asiasta mitään, jää ainoaksi vaihtoehdoksi, että minä olen siihen osunut imurilla. Eikö olisi vain riittänyt se, että pistin imurin letkun poikki? (Letkun sai muutes ehjättyä ja imurointi jatkuu vaikkakin vähän lyhyemmällä letkulla. Haluan silti uuden imurin, onhan tuo jo yli 10 vuotta vanha. Ostin sen taannoin ensimmäisillä lapsilisillä.)

Koiruus on ollut taas pari päivää kunnon koiriksi (vert. olla ihmisiksi). Näköjään sitä pitää välillä kovistella, että muistaa paikkansa. Ihana ihana koiruus. Huomenna asiat on luultavasti taas toisin.

Jos osaisin taikoa, taikoisin kaikki tavarat valmiiksi pakatuiksi ja laatikot siisteihin pinoihin autotalliin odottamaan muuttoautoa. En osaa. Pakkaamisen on siis jatkuttava.