Aina on liian aikaista jakaa hyvää fiilistä. Sehän on kuin veren kaivamista nenästä. Niin meni tässäkin tapauksessa viimeisen postauksen osalta. Nyt kaikki on taas hyvin, mutta viimeisen kuukauden aikana on ollut melkoista myllerrystä niin työn, koirien kuin ihmissuhteiden kanssa.

En ole oikein koskaan ollut jouluihminen. Tänäkään vuonna joulun tulo ei voisi vähempää kiinnostaa. En ole ostanut yhtäkään joululahjaa enkä lähettänyt tänäkään vuonna joulukortteja. Koko aikuisiän aikana minulla on kerran ollut joulukuusi ja kun havunneulasia takertui sukkiin vielä juhannuksenakin, päätin, että kuusta ei tähän talouteen enää tule. Pipareita en ole leiponut kuin lapsena, ehkä kerran olen tehnyt joulutorttuja. Glögi ja kynttilät olen opetellut sietämään. Joululauluja en kestä. Jouluruoka on hyvää niin kuin ruoka yleensäkin ja odotan kyllä pääsyä valmiiseen pöytään. Joskus olen jopa itse tehnyt porkkanalaatikkoa ja paistanut kinkkua, mutta viime vuosina kinkku on yleensä ostettu alennusmyynnistä joulun jälkeen. Ja ihan viime vuoden aikana olen radikaalisti vähentänyt possunsyöntiä, joten voi olla ettei tänä talvena meille tule kinkkua ollenkaan.

Mutta ihan vähän kaipaisin pakkasta ja lunta. Ihan vaan sen verran, ettei koiria tarvitsisi joka päivä pestä ja ettei joka toinen päivä tarvitsisi imuroida. Laskettelemaankin olisi mukava päästä.