Muutos on aina hyvästä. Näin olen halunnut ajatella. Mutta jatkuva muutos, uudelleen ja uudelleen irti repiminen on uuvuttavaa. Joskus on vain pakko pysähtyä kuuntelemaan itseään: onko minulla hyvä olla tässä ja nyt? Mitä voin tehdä tunteakseni itseni onnelliseksi? Onko pakko tehdä taas jotain jos olen jo nyt tyytyväinen?

Olemme taas muuttamassa. Muuttaminen toiselle paikkakunnalle, toiselle puolelle Suomea tuntui ensin kiehtovalta. Meillä olisi taas mahdollisuus aloittaa kaikki alusta! Mutta lopulta tuo sama ajatus alkoi tuntua liian raskaalta ja ahdistavalta. Päätimme muuttaa ainoastaan kilometrin päähän nykyisestä asunnostamme. Tämä nykyinen asunto oli väliaikaisratkaisu jo vuosi sitten kun tähän muutimme eikä siksi ole koskaan tuntunut oikealta kodilta. Uudesta asunnosta rakennamme itsellemme Kodin.

Kuva nykyisen asuntomme parvekkeelta. Sijainti on keskeinen: kaikki palvelut ja yhteydet on lähellä. Mutta liian lähellä on myös ohikulkuliikenne, yöt läpeensä päristelevät mopopojat ja hälytysajoneuvot. Seuraava asunto on rauhallisemmalla alueella metsän reunassa. Työmatka hankaloituu hieman entisestään, mutta uskoisin asumisen laadun tasoittavan sitä.