Työkaverini kysyi viime viikon lopulla olenko menossa MP-messuille. En ollut edes ajatellut koko asiaa, joten vastasin totuuden mukaisesti juurikin melkein noilla samoilla sanoilla. Tämä sai työkaverini sanomaan, että olenpa onnekas kun osaan elää hetkessä, ei huolta huomisesta eikä murheita menneistä. Tämä sai minut miettimään asiaa. Todellisuudessa aivoni taitavat olla samaan aikaan tylsistyneitä aivotoimintaa kehittävän aktiviteetin puutteesta ja ylityöllistyneitä omista ajatuksistani. Mutta kun oikein ajattelin omaa tilannettani, totesin olevani varsin tyytyväinen elämääni, joka on melko yksinkertaista nykyään. Ja totta, en ole murehtinut menneitä, se ei yleensäkään ole kuulunut ominaisuuksiini. Tulevasta olen yleensä kyllä kantanut huolta, ehkä liikakin. Mutta en nyt. Joku voisi sanoa minun olevan masentunut. En ole. Tiedän mitä on olla masentunut ja nyt en ole sitä. Olen ehkä hieman väsynyt. Väsynyt mutta onnellinen. Ihana yksinkertainen elämä!

Ps. Hommasin liput MP-messuille.