Selailin jokunen aika sitten blogiani - itse asiassa luin kaikki vanhat kirjoitukset. Luin mietteitäni kaikista muutoista ja jokaisesta löysin yhden yhteisen tekijän: halusin aina yrittää tehdä uudesta asunnosta kodin. Kuitenkin tuo samainen tavoite on joka kerta jäänyt toteuttamatta, koska uusi muutto on tullut hämmentämään suunnitelmia. Nyt en enää yritä tekeytyä kodin hyväksi hengettäreksi taikka yrittää väkisin tehdä jotain sellaista, johon en kykene. Tällä hetkellä tärkeintä on, että meillä on katto pään päällä ja että minulla on sen verran voimia, että tyttö saa edes joskus ruokaa ja että sillä on puhtaat vaatteet. Täytyy myöntää, että sekin vaatii ajoittain ponnisteluja. Työ ei onneksi tällä hetkellä hirveästi verota voimia - ja minulla sentään on työpaikka.

Nykyisessä kodissamme on joitain ihan kivoja yksityiskohtia, mutta niiden kuvaaminen ei onnistu tähän vuodenaikaan kun valoa ei riitä. Jostain syystä asuntomme on melko pimeä myös vuorokauden valoisampana aikana. Koirat sotkee myös sen verran, että sisustuslehtikotia ei uskalla enää edes uneksia. Ja onneksi on nuo koirat - ilman niitä olisi melkoisen rauhallista. Ne sentään pakottavat ulkoilemaan, osaavat vaatia huomiota ja myöskin lohduttaa kurjimpina hetkinä.